Kääntäminen kahden toisilleen täysin etäisen kielen välillä on aina vaativa tehtävä, mutta suomen ja tswanan (setswanan) väliset erot asettavat kääntäjälle poikkeuksellisia haasteita. Suomi on uralilainen, suomalais-ugrilainen kieli, jota puhutaan pohjoisessa Euroopassa. Tswana puolestaan kuuluu nigeriläis-kongolaiseen kieliperheeseen ja tarkemmin ottaen bantukieliin, ja sitä puhutaan laajalti Botswanassa sekä Etelä-Afrikassa. Tässä artikkelissa tarkastellaan näiden kahden kielen kielellisiä ja kulttuurillisia eroja, analysoidaan kääntämisen suurimpia sudenkuoppia ja tarjotaan käytännön vinkkejä onnistuneeseen lokalisointiin.
Suomen ja tswanan kieliopillisten rakenteiden törmäys
Suomi ja tswana ovat molemmat rakenteeltaan monimutkaisia, mutta niiden monimutkaisuus ilmenee aivan eri tavoilla. Suomi tunnetaan laajasta sijamuotojärjestelmästään (15 sijamuotoa) ja agglutinatiivisesta luonteestaan, jossa sanojen loppuun liitetään päätteitä ilmaisemaan suhteita ja omistusta. Tswana puolestaan on vahvasti prefiksipohjainen eli etuliitteitä hyödyntävä kieli. Tämä tarkoittaa, että suomen kielen sananloppuiset päätteet on tswanaa käännettäessä usein purettava lauseenalkuisiksi tai sananalkuisiksi rakenteiksi.
Toinen merkittävä ero liittyy sanajärjestykseen ja lauseen rakenteeseen. Suomen kielen sanajärjestys on suhteellisen vapaa, vaikka perussanajärjestys on SVO (subjekti-verbi-objekti). Tswanassa sanajärjestys on tiukemmin sidottu SVO-malliin, ja lauseen koheesio perustuu vahvasti kongruenssiin eli siihen, miten lauseen eri osat mukautuvat pääsanan luokkaan.
Substantiiviluokat vastaan suomen sijamuodot
Yksi tswanan kielen omaleimaisimmista piirteistä on sen substantiiviluokkajärjestelmä. Tswanassa substantiivit jaetaan noin yhdeksään eri luokkaan (riippuen luokittelutavasta, usein esitettynä 18 eri luokkana singularis- ja pluralismuodot eroteltuina). Nämä luokat määrittävät sen, millaisia etuliitteitä (prefiksejä) käytetään paitsi itse substantiivissa, myös siihen liittyvissä verbeissä, adjektiiveissa ja pronomineissa. Tätä kutsutaan kieliopilliseksi sopimukseksi tai kongruenssiksi.
Suomen kielessä ei ole sukua eikä substantiiviluokkia. Kun suomesta käännetään tswanaan, kääntäjän on ensin tunnistettava tswanan vastineen oikea substantiiviluokka, jotta koko lauseen kielioppi muodostuu oikein. Esimerkiksi ihmisiä kuvaavat sanat (kuten motho - ihminen, monikossa batho - ihmiset) kuuluvat eri luokkaan kuin esineet tai eläimet. Suomen sijapäätteet, kuten inessiivi (-ssa/-ssä) tai elatiivi (-sta/-stä), käännetään tswanaksi usein käyttämällä erityisiä lokatiivirakenteita (kuten etuliitettä go tai jälkiliitettä -ng) tai prepositioita.
- Suomen kielen sijapääte: talossa (talo + ssa)
- Tswanan vastine: mo ntlong (missä ntlo on talo ja mo...-ng muodostaa lokatiivin)
Verbijärjestelmä ja aspekteja kuvaavat rakenteet
Suomen verbijärjestelmä perustuu pitkälti aikamuotoihin (preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti) sekä moduksiin. Tswanassa verbirakenne on äärimmäisen rikas ja se ilmaisee ajan lisäksi hyvin tarkasti toiminnan laatua eli aspektia (kuten jatkuvuutta, alkamista tai loppuunsaattamista) sekä puhujan asennetta.
Tswanan verbiin liitetään useita etuliitteitä ja suffikseja, jotka ilmaisevat subjektia, objektia, aikamuotoa ja modusta. Esimerkiksi lause "Minä rakastan sinua" on tswanaksi Ke a go rata, jossa:
- Ke on subjektipronomini (minä)
- a on nykyhetken jatkuvuutta osoittava apu-elementti tietyissä lausetyypeissä
- go on objektipronomini (sinua)
- rata on verbin juuri (rakastaa)
Kulttuurinen lokalisointi: Lumesta ja saunasta savanniin ja karjaan
Tekstien kääntäminen ei ole vain sanojen korvaamista toisilla, vaan kulttuurien välistä viestintää. Suomalainen ja tswana-kulttuuri heijastavat omia maantieteellisiä ja historiallisia ympäristöjään. Tämä näkyy erityisesti sanastossa ja idiomeissa.
Suomalainen sanasto on täynnä talveen, lumeen, jäähän, metsään ja saunaan liittyviä käsitteitä. Tswanan kielialueella Eteläisessä Afrikassa (Botswanassa ja Etelä-Afrikan pohjoisosissa) näitä ilmiöitä ei luonnostaan tunneta. Esimerkiksi sanalle "lumi" (tswanaksi sekgala tai usein englannista lainattu snoo) tai "räntä" ei ole suoraa, samanlaisia assosiaatioita herättävää vastinetta. Sauna puolestaan vaatii usein selittävää kääntämistä tai käsitteen avaamista.
Vastaavasti tswanassa on rikas sanasto, joka liittyy karjanhoitoon, kuivuuteen, sateeseen ja yhteisöllisyyteen. Esimerkiksi sana pula tarkoittaa sekä "sadetta" että Botswanan valuuttaa, ja sitä käytetään myös kansallisena tervehdyksenä ja siunauksena. Suomen sana "sade" kantaa usein negatiivista tai neutraalia sävyä, kun taas tswanassa se on äärimmäisen positiivinen ja elämää ylläpitävä voima. Tämän vuoksi pelkkä suora sanakirjakäännös voi muuttaa tekstin emotionaalista sävyä merkittävästi.
Parhaat käytännöt ja tipsit kääntäjille
Jotta käännös suomesta tswanaan olisi luonnollinen, täsmällinen ja kohdeyleisöä puhutteleva, kääntäjän kannattaa noudattaa seuraavia periaatteita:
- Vältä suoraa sanasanaista kääntämistä: Agglutinatiivisen ja prefiksipohjaisen kielen rakenteet eivät vastaa toisiaan. Käännä ajatuksia ja lausekokonaisuuksia, älä yksittäisiä sanoja.
- Paneudu substantiiviluokkiin: Varmista, että hallitset tswanan kongruenssijärjestelmän. Yksikin virheellinen etuliite voi tehdä lauseesta käsittämättömän tai kieliopillisesti särähtävän.
- Käytä kuvailevaa kääntämistä kulttuurisidonnaisille sanoille: Kun kohtaat suomalaisia konsepteja, joita ei esiinny tswana-kulttuurissa, selitä käsite lyhyesti sen sijaan, että keksisit keinotekoisen uudissanan.
- Kiinnitä huomiota kohteliaisuustasoihin ja sosiaaliseen hierarkiaan: Tswanassa käytetään usein kunnioittavaa kieltä (kuten monikon käyttöä puhuteltaessa vanhempia tai arvostetussa asemassa olevia henkilöitä, esim. prefiksi Bo- tai sana Rre/Mme). Suomen suorasukainen sinuttelu voi vaatia pehmennystä tswanaksi käännettäessä.
- Tarkistuta teksti äidinkielisellä puhujalla: Koska tswanan kirjakieli ja puhuttu kieli (erityisesti Botswanan ja Etelä-Afrikan murteiden välillä) voivat vaihdella, paikallisen asiantuntijan tekemä oikoluku on välttämätön laadun takaamiseksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että suomesta tswanaan kääntäminen vaatii kääntäjältä paitsi molempien kielten teoreettista hallintaa, myös syvää ymmärrystä niiden taustalla vaikuttavista elämäntavoista ja kulttuureista. Onnistunut käännös rakentaa sillan Pohjolan havumetsistä Kalaharin reunamille tavalla, joka tuntuu lukijasta luonnolliselta ja omalta.